Kiitos vielä kerran kaikille blogia seuranneille; sopivasti USAn kansallispäivän kunniaksi 4.7.2017 tässä blogissa ylitettiin yli 2000 katsontakerran raja.
Teitä lukijoitajahan varten tätä on kirjoitettu, joten tosi hienoa että se on kelvannut näin monelle.
Hyvää kesää kaikille!
tiistai 4. heinäkuuta 2017
keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
PS. blogin teknisiä taustatietoja
Joku saattaa olla kiinnostunut miten ja millä laitteilla tätä blogia on tehty ja ylläpidetty.
Pinttyneenä Google-käyttäjänä valitsin blogialustakseni jo vuosia sitten Googlen Bloggerin. Se on mielestäni riittävän hyvä ja integraatio muihin Googlen resursseihin on toimiva. Toisin sanoen esimerkiksi ottamani valokuva tallennettuna Googlen kuvapalveluun on samantien ja ilman lisätoimenpiteitä myös bloggerin käytettävissä tai blogiin liittämäni kuva hoituu automaattisesti myös kuvapalveluun.
Lisäksi blogger on saatavissa kätevähkönä appsina Android-puhelimeeni. Appsilla päivitysten teko onnistuu offline ja kun verkkoyhteys on saatavilla, voin uploadata kaikki valitsemani postaukset kerralla.
Appsilla ei ole kovin kätevää muokata (esimerkiksi vaihtaa kuvien järjestystä) valmiita, jo julkaistuja blogikirjoituksia tai tarkastella tilastotietoja, mutta sitä varten voi avata mobiililaitteenkin selaimeen varsinaisen blogger-näkymän. Sitä ei ole ihan helppoa käyttää pienestä selainikkunasta, mutta onnistuu paremman puutteessa.
Kaikki itse ottamani valokuvat ovat tällä kertaa otettu vuoden 2015-mallisella Samsung A3-puhelimella. Kamera ei varmasti ole huippuluokkaa, mutta päivänvalossa ja ilman tele-ominaisuutta otetut kuvat toimivat ihan hyvin blogissa. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt erillistä, oikeaa kameraakin, mutta tässä "puhelimessa on kaikki" -ratkaisun vaivattomuus on ylivoimaista: samalla laitteella voi kuvata, kirjoittaa, taittaa ja ladata blogin.
Tässä pätee se vanha matkavalokuvaajan viisaus: vain otetut valokuvat ratkaisevat, ei ole merkitystä kuinka hyvä kuva sieltä ja tuolta olisi tullut sillä täydellisellä järjestelmäkameralla ja sopivalla linssillä, jos sitä kuvaa ei koskaan ehditty tai jaksettu ottaa...muistoiksi kelpaavat kökömmätkin kuvat kunhan niitä vain on!
Pinttyneenä Google-käyttäjänä valitsin blogialustakseni jo vuosia sitten Googlen Bloggerin. Se on mielestäni riittävän hyvä ja integraatio muihin Googlen resursseihin on toimiva. Toisin sanoen esimerkiksi ottamani valokuva tallennettuna Googlen kuvapalveluun on samantien ja ilman lisätoimenpiteitä myös bloggerin käytettävissä tai blogiin liittämäni kuva hoituu automaattisesti myös kuvapalveluun.
Lisäksi blogger on saatavissa kätevähkönä appsina Android-puhelimeeni. Appsilla päivitysten teko onnistuu offline ja kun verkkoyhteys on saatavilla, voin uploadata kaikki valitsemani postaukset kerralla.
Appsilla ei ole kovin kätevää muokata (esimerkiksi vaihtaa kuvien järjestystä) valmiita, jo julkaistuja blogikirjoituksia tai tarkastella tilastotietoja, mutta sitä varten voi avata mobiililaitteenkin selaimeen varsinaisen blogger-näkymän. Sitä ei ole ihan helppoa käyttää pienestä selainikkunasta, mutta onnistuu paremman puutteessa.
Kaikki itse ottamani valokuvat ovat tällä kertaa otettu vuoden 2015-mallisella Samsung A3-puhelimella. Kamera ei varmasti ole huippuluokkaa, mutta päivänvalossa ja ilman tele-ominaisuutta otetut kuvat toimivat ihan hyvin blogissa. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt erillistä, oikeaa kameraakin, mutta tässä "puhelimessa on kaikki" -ratkaisun vaivattomuus on ylivoimaista: samalla laitteella voi kuvata, kirjoittaa, taittaa ja ladata blogin.
Tässä pätee se vanha matkavalokuvaajan viisaus: vain otetut valokuvat ratkaisevat, ei ole merkitystä kuinka hyvä kuva sieltä ja tuolta olisi tullut sillä täydellisellä järjestelmäkameralla ja sopivalla linssillä, jos sitä kuvaa ei koskaan ehditty tai jaksettu ottaa...muistoiksi kelpaavat kökömmätkin kuvat kunhan niitä vain on!
maanantai 26. kesäkuuta 2017
And that's all he wrote
Tässä vaiheessa on enää jäljellä kiitokset.
Kiitokset kaikille blogiamme lukeneille; tätä kirjoittaessa eri lukukertoja on kertynyt 1794 kpl.
Ilman teitä lukijoita ei olisi tätä blogiakaan.
Henkilökohtaisesti haluan kiittää edellistä työnantajaani, jonka huomaavainen ja kekseliäs 50-vuotislahja oli käytössäni joka päivä koko matkan ajan ja tuotti iloa myös ympärilleni tässä tippaamisen luvatussa maassa.
Kiitokset myös nykyiselle työnantajalleni ja esimiehilleni, jotka suhtautuivat joustavasti tämän pitkään suunnitellun matkan toteuttamiseen, vaikka tähän mennessä ansaitsemani lomapäiväni eivät aivan riittäneetkään.
Kiitos perheelleni, joka paitsi ymmärtää miesten (poikien) haaveita, pitää huolta poissaollessani toisistaan ja koiristamme. Ilman tätä huolenpoistoa tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä kiitos arvon herra matkatoverilleni, joka ajoi siis korostan AJOI käytännössä koko matkan Chicagosta Los Angelesiin! (no joo, ajoin minäkin Flagstaffista Grand Canyonille ja sieltä Kingmaniin 252 mailia...)
Tämä oli yhteinen unelmamme ja me teimme sen yhdessä eikä näitä muistoja ja kokemuksia voi kukaan meiltä koskaan pois ottaa.
Kiitos Jarkko.
Kiitokset kaikille blogiamme lukeneille; tätä kirjoittaessa eri lukukertoja on kertynyt 1794 kpl.
Ilman teitä lukijoita ei olisi tätä blogiakaan.
Henkilökohtaisesti haluan kiittää edellistä työnantajaani, jonka huomaavainen ja kekseliäs 50-vuotislahja oli käytössäni joka päivä koko matkan ajan ja tuotti iloa myös ympärilleni tässä tippaamisen luvatussa maassa.
Kiitokset myös nykyiselle työnantajalleni ja esimiehilleni, jotka suhtautuivat joustavasti tämän pitkään suunnitellun matkan toteuttamiseen, vaikka tähän mennessä ansaitsemani lomapäiväni eivät aivan riittäneetkään.
Kiitos perheelleni, joka paitsi ymmärtää miesten (poikien) haaveita, pitää huolta poissaollessani toisistaan ja koiristamme. Ilman tätä huolenpoistoa tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä kiitos arvon herra matkatoverilleni, joka ajoi siis korostan AJOI käytännössä koko matkan Chicagosta Los Angelesiin! (no joo, ajoin minäkin Flagstaffista Grand Canyonille ja sieltä Kingmaniin 252 mailia...)
Tämä oli yhteinen unelmamme ja me teimme sen yhdessä eikä näitä muistoja ja kokemuksia voi kukaan meiltä koskaan pois ottaa.
Kiitos Jarkko.
Planes, trains and automobiles
Kerrankin voi sanoa että otsikko pitää meidän osalta paikkansa.
Seuraavassa summaan mitä tästä matkasta tuli opittua ja mitä tekisin ehkä toisin, ehkä joku teistä lukijoistamme harkitsee vastaavaa matkaa ja tässä ainakin muutama matkallamme huomaamamme asia.
Ajoaikataulumme ei ollut sinänsä liian tiukka, mutta olisi kaivannut 11 päivän keskiosiin "viikonloppua" eli sellaista majoituskohdetta, jossa olisimme olleet vähintään kaksi yötä peräkkäin vaihtamatta hotellia.
Visaisempi kysymys onkin sitten, missä tämä paikka olisi voinut olla: kuten aiemmin olen todennut, osa pikkukaupungeista ovat aika kuolleita ja osa isommista taas liian laajoja ja hankalia välimatkojen suhteen.
Yleisesti ottaen osa majoituspaikoista olisi voinut sijaita ns. kaupunkien Downtowneissa eikä näillä uudenaikaisilla Business Strip-alueilla. Me valitsimme tällä matkalla näin, koska halusimme asua molemmat omissa huoneissamme, kohtuuhinnalla, mutta silti siisteissä ketjuhotelleissa.
Autonvuokraaminen kannattaa aloittaa jonkin ison kaupungin lentokentän noutopisteestä. Siellä on aina suurempi varaston ja valikoima autoja ja näin saattaa välttää meille tapahtuneen sekoilun väärästä autoluokasta.
Kalifornian rannikolla lomailuun kannattaa panostaa: ns. Big Surin alue on kuulemma todella kaunista seutua, mutta vaatii vähintään muutaman päivän lisää aikaa Länsi-rannikolla.
New York Times Squaresta sen verran että moni hotelli mainostaa huonenäkymillä Times Squarelle, mutta tässä on nyt faktaa: Paras näkymä huoneista on Marriott Marquis -hotellista ja tämä siksi, että sen huoneet ja koko rakennus on poikittain suhteessa Broadwayhin ja 6th Avenueen. Kaikki muut hotellit ovat katujen suuntaisesti, eikä korkeasta rakennuksesta silloin näe suoraan alaspäin alla olevia katuja.
Näitä toiseksi parhaita vaihtoehtoja ovat W Hotel Times Sq. ja Doubltree Suites Times Sq., jossa asuimme tällä matkalla.
Route 66:n osavaltiot ovat järjestyksessä idästä länteen seuraavat:
Illinois
Missouri
Kansas
Oklahoma
Teksas
New Mexcio
Arizona
Kalifornia
Omasta mielestäni näkemisen arvoiset osavaltiot tärkeimmästä alkaen ovat seuraavat:
New Mexico
Arizona
Oklahoma
Kalifornia
Illinois
Missouri
Kansas
Eli länteen tämä toinen lista painottuu. Jos minulla ei olisi aikaa tai mahdollisuutta ajaa kuin osa reitistä, lähtisin matkaan joko Oklahoma Citysta tai Amarillosta (TX) kohti Los Angelesia ja ajaisin vaikka hitaammin tämän puolikasreitin.
Tietenkin Texola on paikka, jota ei voi koskaan jättää käymättä, goes without saying.
Ja vika neuvo on ottaa tueksi tämän mainion kirjan tuorein painos esim. Amazon.com ista:
Lisää neuvoja tarvittaessa tämän blogin kommenttipalstan kautta.
LA, NH ja NY
Route 66:n ajamisemme päättymisen jälkeen toivuimme rasituksista Los Angelesin Santa Monicasssa. Olimme löytäneet pienen ja edullisen motellin vain korttelin päässä rannasta. Vaatimaton mutta siisti asumus ja hintataso vain murto-osa alueen muista hotelleista. Samaan motelliin olivat valinneet myös muutama muukin suomalainen, törmäsin heihin aamulla respatoimiston edessä ja toivotin heidän yllätyksekseen heille huomenta suomenkielellä...
Santa Monicasta teimme edellisenä päivänä päättyneen 5000 kilometrin ajourakan jälkeen...joo, arvaatte varmaan: yhden päivän ajoretken avo-autolla Santa Barbaraan.
Kolme päivää Los Angelesissa poltettuamme itseämme auringossa lähdimme yökoneella kohti Itä-rannikon Bostonia ja sieltä kolmen tunnin bussimatkan päässä asuvaa äitiäni. Vietimme heidän luomaan muutaman päivän ja matkasimme vielä kerran USAn mantereella maata pitkin 6 tunnin bussimatkan verran New Yorkiin.
New York on hieno tapa päättää tämä matka, katsellessa osaa Times Squarella pyöriviä hahmoja alkaa tuntea itsensä melkein normaaliksi, vaikka on juuri päättänyt 18 osavaltiota käsittäneen turneen pitkin poikin Amerikan etu- ja takapihoja.
 |
| Motellin sisäänkäynti Santa Monican Ocean Avenuen varressa. |
 |
| Näkymä motellin kulmalta alas Santa Monican rantaan. |
 |
| Santa Barbaran rantabulevardia. |
 |
| Pacific Coast Highway eli tuttavallisemmin PCH. |
 |
| Paras automme tällä matkalla, mutta kannattaa varoa polttamasta itseään! Yhden päivän vuokralla Sixtista. |
 |
| Downtown LA: Disney Concert Hall. |
 |
| Santa Monica beach ja pier. |
 |
| Downtown LA. |
 |
| Kuuden tunnin (!) bussimatkan jälkeen New Hampshiresta NY näkyvissä! |
 |
| Metropolitan Opera / Lincoln Center. |
 |
| Nähtävyys se on nykyään tämäkin... |
 |
| Fifth Avenue: kirkko ja lasinen pilvenpiirtäjä vierekkäin. |
 |
| Times Square: 24/7 hullunmylly. |
 |
| Grand Central station. |
torstai 22. kesäkuuta 2017
Viimeiset postaukset vielä tulossa
Kiitos kärsivällisyydestänne, summaan loppumatkan ja R66:n juhannuksen aikana :)
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Route 66: Santa Monica
Kymmenen päivää 4.6.2017 Chicagosta lähtömme jälkeen saavuimme Route 66:n toiseen päähän, Kalifornian Santa Monicaan. Matkan pituus on yli 2400 mailia teoriassa, käytännössä ilman kahta sivuretkeämmekin varmasti lähempänä 2800 mailia eli yli 4500 kilometriä. Ylitimme koko USAn mantereen maata pitkin; New Yorkista Atlantin rannalta junalla Chicagoon ja siitä eteenpäin autolla tänne Tyynen valtameren rantaan. Huh-huh, mutta tulipahan tehtyä ;-)
Kuvia Santa Monicasta, asumme korttelin päässä rannasta ja kahden päässä Santa Monica pier:sta, jota pidetään R66:n päätepisteenä. Virallisesti reitti päättyy muutama kortteli sisämaahan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)